Herkkupäiväkirja on välillä vaipunut lähes kokonaan unholaan. Jos tulisi yhtä harvoin syötyä herkkuja, kuin mitä tätä blogia tulee päivitettyä, ei olisi mitään ongelmaa olemassakaan. Minttu Viennetta osoittautui oivaksi kahviherkuksi. Myös mansikkasellainen löytyi isänpäiväkahvipöydästä. Kyllä suolainenkin voi herkku olla. Viikko sitten sunnuntaina tekaisin munavoita pitkästä aikaa ja se maistui todella hyvälle Pälkäneen Perunalimppusiivun päällä, seuranaan kalkkunaa, makukurkkuja, kirsikkatomaatteja ja aromisuolaa. Halloweenina maistui munkki. Myös uutuuskeksi Marianne on nyt testattu. Hyvältä maistui. Tällaisen herkuttelun jälkeen pitää vähän jalkoja liikuttaa ja sehän onnistuu vaikkapa yhden tämän hetken suosikkibändin tahdissa.
Lauantaina kauppareissulla teki hurjasti mieli jotain hyvää ja päätin palkita itseni erinäisistä syistä parilla herkkuhetkellä. Maistettuani aiemmin Geisha Darkia, tulin siihen tulokseen, että vanhassa vara parempi ja ostin tällä kertaa Geisha Original levyn. Ah, miten se tuokaan kaikenlaista katkeran suloista muistoa menneistä ajoista! Kahvihetkiin päätin kokeilla uutta, muhkeampaa versiota Dominosta. Olihan se varmaan pari milliä paksumpi, kuin normaali Domino. Höh!
Karkkilakko! Herkkulakko! Lakkopakko! Pakkolakko! Suklaata tekee mieli ja sitä maistella kieli. Miksen saa, miksen saa? Miksi pitää itseään näin kiduttaa? Se on sitä kuuluisaa, terveellistä painonhallintaa! -Inkataika-
Kommentit
Lähetä kommentti