Herkkupäiväkirja on välillä vaipunut lähes kokonaan unholaan. Jos tulisi yhtä harvoin syötyä herkkuja, kuin mitä tätä blogia tulee päivitettyä, ei olisi mitään ongelmaa olemassakaan. Minttu Viennetta osoittautui oivaksi kahviherkuksi. Myös mansikkasellainen löytyi isänpäiväkahvipöydästä. Kyllä suolainenkin voi herkku olla. Viikko sitten sunnuntaina tekaisin munavoita pitkästä aikaa ja se maistui todella hyvälle Pälkäneen Perunalimppusiivun päällä, seuranaan kalkkunaa, makukurkkuja, kirsikkatomaatteja ja aromisuolaa. Halloweenina maistui munkki. Myös uutuuskeksi Marianne on nyt testattu. Hyvältä maistui. Tällaisen herkuttelun jälkeen pitää vähän jalkoja liikuttaa ja sehän onnistuu vaikkapa yhden tämän hetken suosikkibändin tahdissa.
Karkkilakko! Herkkulakko! Lakkopakko! Pakkolakko! Suklaata tekee mieli ja sitä maistella kieli. Miksen saa, miksen saa? Miksi pitää itseään näin kiduttaa? Se on sitä kuuluisaa, terveellistä painonhallintaa! -Inkataika-
Liian monta blogia, tai muuten vain liikaa touhuja, niin joku jää aina pidemmäksi aikaa paitsioon. Herkuttelu ei suinkaan ole ollut katkolla puoltatoista vuotta, vaikka blogin päivitykset onkin jääneet. Tänään kävin karkkiostoilla ja löysinpä viimein myös uutta Geisha Darkia. Vielä en ole maistanut. Töissä popsin jo aamupäivällä kuitenkin yhden tavallisen Geishan ja nami nami -Doven, joka on aina vaan yhtä hyvää ja makeaa. Ps. Maistettu! Voimakas tumma suklaa vie tietysti vähän Geishan ominaismausta huomion, mutta HYVÄÄ on! :)
Kommentit
Lähetä kommentti